maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kultaisia lapsuusmuistoja


"Gabriel",Math sanoi ja katsoa tapitti pyöreillä, ruskeilla silmillään veljeään.
"Mitä? Puhuiko joku minulle?"hämmästeli Gabriel ja katseli Mathin pään yli huoneeseen kuin odottaen jonkun seisovan lähellään.
"Gabriel!"Math toisti entistä vaativampana. Gabriel pälyili ympärilleen, kunnes hänen katseensa löysi sisarensa, joka istui plyysisohvalla ja ompeli nukelleen uutta mekkoa.
"Diana, kuulitko sinä jotain?"Gabriel kysyi. Diana hymyili huvittuneena, ja hänen ruusuisiin poskiinsa painuivat suloiset hymykuopat.
"Gabriel!"Math huusi, ja hänen pienet, pulleat lapsenkätensä painuivat nyrkkiin. "Anna se minulle!"
"Joku täällä huutaa",Gabriel totesi. Math yritti käydä Gabrielin päälle ja kurottaa itselleen veljensä kädessään pitelemän appelsiinin, mutta Gabriel työnsi pienen veljensä kauemmas.
"Anna se vain, Gabriel",Diana kehotti vanhempaa veljeään. Gabriel katsahti Dianaa ja virnisti niin, että eloisat, ruskeat silmät välkähtivät.
"Gabriel",Diana maanitteli. Nauraen rennosti Gabriel nakkasi appelsiinin pikkuveljelleen, joka ei kuitenkaan lapsen kömpelyydeltään saanut sitä kiinni.
"Äh Gabriel!"Math huudahti harmissaan ja poimi hedelmän lattialta. Sen jälkeen hän tepsutti sohvan luokse ja kapusi siihen sisarensa viereen. Gabriel käveli kymmenvuotiaan reippain askelin veljensä perään ja ponnisti istumaan sohvan käsinojalle. Math alkoi kuoria appelsiinia.
"Et saisi kuoria sitä siinä. Sotket sohvan",Gabriel tokaisi. Math nosti leukansa uhmakkaasti pystyyn.
"Enpäs sotke!"hän intti vastaan. Gabriel loi veljeensä kulmiensa alta epäluuloisen katseen. Dianakin näytti epäilevältä.
"Anna se minulle, Math. Minä kuorin sen sinulle",hän tarjoutui, laski ompeluksen syliinsä ja ojensi kätensä. Math ei halunnut väittää vastaan, vaan antoi appelsiinin nöyränä sisarelleen. Dianan pyöreät ruskeat silmät, täysin samanlaiset kuin veljiensä, nauroivat Mathin ilmeelle. Hän ei kuitenkaan naurahtanut ääneen, vaan kuori appelsiinin näppärästi veljelleen. Gabriel kurotti itselleen siivun ja sai osakseen Mathin vihaisen katseen, johon hän irvisti vastaukseksi. Diana ojensi Gabrielin virnuilusta välittämättä loput paloista pienelle veljelleen, joka pisti ne yksitellen tyytyväisenä suuhunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti