Filosofiaa pyykkikorin äärellä

"Ei moni poika hänen laistaan, kai kohtaa milloinkaan. Kuin kastehelmet kirkkaat, on hällä katseessaan",lauleli Cathy haaveksien ja juoksutti lady Scarlettin mekon silkinviileää kangasta käsissään.

"Hänellä on kaikkea",Lora tuhahti katkeruutta äänessään.

"Kauniit kasvot, kauniita vaatteita, paljon rahaa ja monta ihailijaa",Fanny luetteli ja laski sormillaan.

"Kaikkea mitä meillä ei ole",Lora murahti. Neljä pyykkäriä silmäsivät nopeasti kuluneita vaateparsiaan, paljaita likaisia jalkojaan ja kylmiä työn kovettamia käsiään.

"Hänen käsillään ei ole tehty päivääkään työtä",virkkoi Cathy.

"Ei ainakaan pesty pyykkiä!"Lora julisti.

"Emme me rumia ole",Anniina huomautti yllättäen pyykkikorin luota. Kolme muuta kääntyivät katsomaan häneen ihmeissään.

"No, jos meidät pestäisiin, takkuiset hiuspehkomme kammattaisiin ja koristeltaisiin ja meidät puettaisiin kauniisiin kahiseviin leninkeihin, niin me kävisimme oikeista hienoista neideistä",Anniina puolusti väitettään. Fannyn kasvoille levisi haaveksiva hymy. Lora näytti epäilevältä. Cathy laski kasvonsa ja katseli tarkkaan sylissään lepäävän puvun laskoksia, kalliin kankaan pintaan lankeavia valoja ja varjoja.

"Ei Anniina. Ajatuksesi on kaunis, mutta me olemme pesussa kulumattomia pyykkäreitä",Lora huokaisi. "Ajatelkaa vaikka neiti Bonsdroffia. Hänen moitteetonta ryhtiään ja tyyntä, arvokasta olemustaan. Häntä me ihailemme ja kadehdimme, emme vain kalliita laninkejä, joita hän käyttää. Ei mekko tee tytöstä ladya."

Kaikki olivat tovin hiljaa tämän masentavan puheen jälkeen.

"Lora, sinä olet kyynisin ihminen, kenet tunnen",Fanny huokaisi lopulta särkien hiljaisuuden.

"Kaikki se on katoavaista",Cathy sanoi ontosti."Maallinen rikkaus ja omaisuus. Miettikää vaikka Mathia. Hänellä oli kaikki, kokonainen linna ja valtakunta, kaivoksittain jalokiviä, enemmän kuin pienet päämme kykenevät edes kuvittelemaan. Ja yhtäkkiä hänellä ei ollut enää mitään."

Cathy levitteli käsiään.

"En ikinä pitänyt Mathista",Lora totesi.

"Puhut kuin hän olisi kuollut",Cathy huomautti järkyttyneenä. Lora kohautti vähättelevästi harteitaan kuin sanoen: "Sama se minulle."

"Minusta hän sopii paremmin talleille kuin salonkeihin",Anniina mietti ääneen.

"Kuinka niin?"Fanny ihmetteli mielessään kuva Mathista salongin kultaisessa loisteessa.

"En tiedä. Tuntuu vain siltä."

"Ehkä Anniina on oikeassa, mutta minä luulen, että Math ei ole jäämässä talleille. Hän lähtee",Cathy tiesi. Kolme muuta katsahtivat häneen hämmästyneinä.

"Älä sano tuota Margarethille",Lora tokaisi.

"Kuinka niin lähtee?"Fanny huudahti kalveneena yhtä värittömäksi kuin kädessään pitelemä norsunluunvalkea alushame.

"Rauhoitu Fanny! Se oli vain arvailua",Cathy huudahti ja tarttui ystäväänsä tyynnytellen harteista.

"Niinpä! Yhtä hyvin minä voisin ennustaa, että joku päivä sir Walter saa kyllikseen pekonista",Anniina sanoi.

"Huono vertaus, Anniina",Lora naurahti pilkallisesti. "Math voisi lähteä tästä Linnasta vaikka sata kertaa, mutta koskaan ei tule sitä päivää, jona sir Walter saisi kyllikseen pekonista."