Kokemuksen pohjalta

Rikoskomisario Rider seisahtui kuulusteluhuoneen harmaalle ovelle. Käytävällä ei ollut valoja, sisään lankesi vain kapea ikkunallinen hämärtyvän illan kajoa. Rider vilkaisi kysyvästi oven luona seissyttä nuorta konstaapelia, joka kohensi jo ennestään moitteetonta ryhtiään esimiehen katseen alla.

"Onko hän puhunut?"Rider kysyi. Konstaapeli pudisti nopeasti päätään.

"Ei, sir",hän vastasi lyhyesti. Rider mutristi suutaan tyytymättömänä.

"Ehkä minun pitäisi vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan itse",hän mutisi.

"Hän on hyvin yhteistyöhaluton",nuori konstaapeli varoitti. Riderin huulilla häivähti hymyntapainen.

"Olen kuulustellut yhteistyöhaluttomia rikollisia kohta kaksikymmentäviisi vuotta. Osaan kyllä käsitellä häntä."

Nuoren kontaapelin kasvoille nousi hätääntynyt ilmen.

"Tietenkin sir. En ajatellutkaan..."

Rider sai yhdellä vakaalla katseella hämmentyneen nuorukaisen vaikenemaan.

"Et niin, Rogers. Ymmärsin kyllä, mitä ajattelit. Nyt, jos avaat oven, niin minä käyn tervehtimässä rikollistamme."

Nuori konstaapeli nyökkäsi nöyränä, otti esiin avaimen ja avasi oven. Rider kiitti ja astui sisään ankeaan kuulusteluhuoneeseen. Hänen katseensa osui heti nuoreen mieheen, joka nojasi kyynärpäitään pöytään kasvot alas painettuina. Nuori konstaapeli sulki oven jäljessään ja jäi seisomaan aivan sen viereen katsellen uteliaana ja ihaillen vanhempaa miestä. Rider ei ollut huomaavinaan nuorukaisen ihailua, vaan käveli rennoin askelin pöydän luokse, veti tuolin esiin ja istahti siihen.

"Tervehdys, Adler",Rider virkkoi. Nuori mies nosti haluttomana katseensa, ja Rider näki nuorukaisen olevan tuskin vielä kahtakymmentä täyttänyt. Vaikka hänen kasvojensa ilme oli kova ja päättäväinen, vihreissä silmissä oli eksynyt, pelokas katse.
"Sinun on turha odottaa minkäänlaista erityiskohtelua, vaikka oletkin kreivin poika",Rider aloitti. "Laki on sama kaikille."
Nuoren miehen kasvot eivät edes värähtäneet Riderin ivallisen katseen edessä.
"En odotakkaan mitään sen suuntaista",hän sanoi hiljaa.
"Hienoa. Silloin et joudu pettymään",Rider totesi hilpeästi ja nojautui taaksepäin tuolissaan.
"Minä en aio kertoa teille mitään",nuorukainen sanoi vakaalla äänellä. Rider kohotti toista kulmaansa.
"Anteeksi?"hän kysyi, kuin ei olisi ymmärtänyt nuorukaisen sanoja.
"Ymmärsitte kyllä",nuorukainen sihahti. Rider otti kasvoilleen hämmentyneen ilmeen.
"Minkä minä ymmärsin?"
"Sen, että minä en ryhdy poliisin vasikaksi",nuorukainen sylkäisi viimeisen sanan suustaan.
"Ahaa. Ymmärrän. Siitä voisi olla sinulle silti hyötyä, Adler",Rider vihjasi.
"Mitä muka?"
"No, mietitäänpä. Ensinnäkin voisimme pitää sinun nimesi poissa otsikoista. Perheesi ja sukusi säästyisivät häpeältä eikä sinun maineesi kärsisi enää lisää."
Hetken Rider luuli, että nuorukainen alkaisi nauraa. Vihreät silmät välkähtivät huvittuneina.
"Minä viis veisaan perheestäni ja maineestani",nuorukainen ilmoitti. Rider kallisti päätään.
"Se ei kuitenkaan ole ainoa hyöty. Tuomiosi nimittäin lyhenisi."
"Minulle ei ole mitään väliä, miten kauan kiven sisässä istun. Sinne päädyn kuitenkin",nuorukainen naurahti katkerana."Uskokaa jo, että te ette saa minua puhumaan."
Rider painoi kyynärpäänsä pöytää vasten ja nojautui hitaasti ja uhkaavasti lähemmäs, kunnes tämän ja nuorukaisen kasvot olivat aivan lähellä toisiaan.
"Sinun on hyvä muistaa, että tämä on nykyään murhatutkinta, Adler",Rider mutisi. Kaikki kepeys oli kadonnut hänen äänestään. Harmaiden silmien katse iskostui nuorukaisen silmiin, jotka laajenivat aavistuksen pelosta.
"Minä en lyönyt sitä virkailijaa",nuorukainen henkäisi. Rider kohotti kulmiaan.
"Etkö? Kerroppas silloin meille, miksi me uskoisimme sinun väitettäsi?"Rider kysyi pehmeällä äänellä.
"Koska minä en lyönyt, vaan se oli..."
Nuorukainen löi suunsa äkkiä kiinni ja tuijotti pelästyneenä Rideria.
"Niin? Sinä olet ainoa, kenet me olemme saaneet kiinni, Adler. Tuomio taitaa langeta kohdallesi. Hirttotuomio, nimittäin."
Rider jatkoi pehmeällä äänellä, joka tihkui uhkaavuutta kuulusteluhuoneen ankeudessa.
"Ei! Te ette voi todistaa, että se olin minä",nuorukainen huudahti hätääntyneellä, kimeällä äänellä. Hänen kasvoiltaan oli hävinnyt tyystin niiden kova, itsepäinen ilme. Nyt niiltä kuvastui silkkaa kauhua.
"Kyllä me voimme, Adler. Se ei tule olemaan vaikeaa."
Nuorukaisen katse singahti hätääntyneenä ovelle, ennen kuin se palasi Riderin tyyniin kasvoihin, minkä jälkeen se laskeutui tuijottamaan pöydän pintaa.
"Bobby Martin ja Claude Harris",hän mutisi lähes kuulumattomalla äänellä.
"Keitä he ovat? Kummisetiäsi, vai?"Riderin ääni sai jälleen kepeän sävyn.
"Claude oli se, joka löi virkailijaa",nuorukainen jatkoi välittämättä Riderin ivasta. Hänen äänensä kuulosti murtuvan.
"Jaahas. Kiitos poika. Sinun avuliaisuutesi huomioidaan oikeudenkäynnissä",Rider lupasi ja nousi. Konstaapeli, joka oli seurannut lähes hengittämättä äskeistä keskustelua, avasi oven ja väistyi ihailua hehkuen esimiehensä tieltä.
"Ihailtavaa tämä rikollisten lojaalisuus toisiaan kohtaan. Eikö vain, Rogers?"Rider virkkoi kepeästi ohittaessaan nuoren konstaapelin oviaukossa.